Nyt on Ruoveden ylpeys nähty. Eli siis Helvetinjärven kansallispuisto, olipahan vaan kaunis ja komea paikka, mutta samalla valitettavasti aika roskainen noin niinku kansallispuistoksi - ja ehkä huonosta tuurista johtuen myös meluisa. 12 kilometrin taivallustemme varrella törmäsimme jos jonkin näköiseen luonnossaliikkujaan, osa kovin huomaavaisia ja ajattelevaisia, mutta kas kummaa olipahan muuten liikkeellä aika paljon ns. "huutajia".... Ehkäpä jälleen kerran meikäläinen on suppea tms. mutta kirjaimellisesti korpee jonkun verran kun keskellä hiljaista luontoa ja metsää raikaa työkavereista ja ruokaresepteistä kertovat huudot... Pärjäisin ilmankin.

Okei, maailmaan mahtuu ääntä ja lapset yms. lapsenmieliset saavat kyllä pitää elämää, mutta retkeilypolulla me/te/he kypsät immeiset voisimme vaikka ihan nyt esimerkisi koittaa nauttia siitä luonnosta, sen suomasta hiljaisuudesta ja kunnioittaa muiden ihmisten mahdollista halua olla kuulematta miten se kohokas nyt sitten meni pilalle ja mistä se juhtui... Jos halajan luontoon ja juttelemaan - suuntaan vaikkapa uimarannalle - ehkäpä sieltä löytyy muitakin ihmisiä joille kohokkaan valmistusmetodit ovat yhtä lähellä sydäntä...

Mutta, tilitys sikseen - kipasimme reissullamme Haukanhiedalta polkuja pitkin Helvetinkolun "rotkolle" ja tempastuamme eväät naamariin, samaa reittiä takaisin. Omien laskujeni mukaan kaikkineen harhailuineen matkaa kertyi bout 12km, joka alkaa jo allekirjoittaneelle olemaan ihan tarpeeks yhdelle päivälle. Tulipa muuten kuviakin taas räpsittyä ja tässäpä näitä:

Helvetinkolu ite.

kiipeilymahdollisuus.

perussettiä.

ei tarvi ottaa omia paskapapereita välttämättä mukaan.

kärrrrpässieni.

vihreyttä läheltä.

portaita riitti enemmän kuin Pyynikinharjulla.

polut oli hyvät.

Eli suomeks Nuuksio - on muuten päällikkö paikka! Käytiin tänään samoilemassa reippa 8km ympäri Espoon kansallispuiston mettiä ja komeeta tonttia oli ympäriinsä. Ja kaikki tää vaan reilun puolen tunnin automatkan päästä niin Kvalta kuin stadistakin, jota ei ihan hetsilleen usko kun mettässä ihailee lampia, soita ja kallioita. Pientä miinusta Nuuksion retkeilyreiteistä joutuu sen verran toteamaan, että osa poluista oli kuin maantietä - okei, sen ymmärtää kyllä koska porukkaa siellä taitaa lappaa aika reilusti...

Ite olen aikaisemminkin Nuuksiossa käynty, tosin muistaakseni angstisena teininä jolloin luonnossa liikkuminen ja nautiskelu ei ollut aivan lähimpänä sydäntä. Nyt paikka oikein kerjäsi hakemaan teltan kotoa ja palaamaan mettään yönyliharjoitukselle... Menkää ihmiset nuuksioon, jos pääkaupunkiseudulla olette. Ei tartte ajaa montaa sataa kilometriä päästäkseen kansallispuistoon ja luontoon.

Haukkalammen luontotuvalta

maahisten moottorivenebaana?

lisää kuvia ja silleen edellisessä postauksessa mainitussa blooogissa.

...tuli tänään tarvottua Kolin mettissä. Käytiin pällistelemässä maisemia Mäkrävaaran huipulta, kuuntelemassa Tarhapuron putouksen lorinaa, huutamassa kaiulle Pikku-kolilta, tapettu 10 000 mäkärää ja hyttystä, käräjöity käräjäkivillä ja ihmettelmässä Pirunkirkon luolaa. Polkuja telmittiin ylämäkeen ja alamäkeen yhteensä tuo reilu 9 kilsaa. Punkkikin iski kimpuun, mutta urpå-verenimijä iski kamera runkoon kiinni... Illaksi suunnitteilla kolmen ruokalajin illallinen ja huomenna taas ooppeli kohti etelää.

Tulkaa ihmiset Kolille, jos ette ole käynyt - täällä on hyvä olla. Ensi talvena tullaan SALETISTI tyyppäämään myös mäjet - profiili on kohdillaan! Alla tämän päiväisistä toilailuista joitain:

The jungle

Kulttuurimaisema Mäkrä-vaaran huipun tuntumasta, tästä näystä on maalattu taulujakin

Tuomarit käräjillä

Iso vesiputous

...keväällä kuulemma kohisee vähän reilummin...

Pirunkirkossa, ei näkynnä pirruu

Luolatutkija häärää

"Snadi reikä" - not for fat-people!

Päivän vimonen pohjereeni.

Jep, Kolilla mennään niin että hippulat vinkuu ja käseloma on jo pikku hiljaa puolessa välissä. Kansallismaisemat maistuvat kyllä hienosti kun tänään käytiin tsekkaamassa huudit pikapuoliin. Huomenna luvassa vähän pidempää samoilua ympäriinsä?! Maistuuko:

Mie ja "Piälinen"

Anni ja mehtä

Haaste!

Mualima o pyöreä!

Maisema.

Kävin tänään runnomassa kolopalloa koloon ensi kertaa elämässäni par-3 kentällä. Aikaisemmin olen vain lätkiny rauta- ja puumailoilla rangella ja mökillä lyömäverkkoon, joten avauksia ei ihan kylmiltään tarvinnut alkaa mättäämään, vaikka se siltä välillä näyttikin... Monta kesää olen kaikille vauhkonnut, etten uskalla lähteä kokeilemaan golffia koska tod.näk. jään hommaan välittömästi koukkuun - ja siltä se nyt vähän tuntuukin. Josko sitä ens viikolla pääsis taas vähän kokeilamaan ja loppukesästä greencardia hankkimaan? =)

J paukkimassa bunkkerista greenille. Olis pitäny ottaa järkkäri mukaan, kuva siis kännyllä ja photarilla veivattu.

Rulliksissa uudet ja pari milliä isommat sekä muutamaa pykälää kovemmat renkaat alla. Josko sitä ensi viikolla ehtis testaamaan pitkästä aikaa?!

Tänään käytiin vetäsemässä hieman vajaa 10km pertsaa. Alku aina vaikeaa, mutta kyllä se siitä lähti. Voiteet olivat myös kohdillaan. Pirtsakassa pakkaskelissä meikäläinenkin rupes muistuttamaan Juha Mietoa - tosin vauhti ol ehkä hieman rauhallisempi....

Hallo, ich bin Juha Mieto.

Und ich bin Siiri Rantanen!

Tellu-pertsa-puikotus

Ei kuitenkaan ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan viikonloppu noin niin kuin kokonaisuudessaan oli mukavan aktviivinen aktiviteetteineen ja aktiivisine liikkujineen.

Lauantaina aamupäivästä päätettiin pöräyttää tyttöystäväni kanssa melkein jo pitkästä aikaa Messilään. Lauantai valkeni niiiinkin huokuttelevasti jo aamusta pilvettömältä taivaalta porottavan auringon tahdeissa ja pakkasmeetterin heiluessa lähempänä paria kymmentä. Pelko persiissä oli, että muutkin alamäki-ihmiset olisisivat huomanneet myös hienon kelin ja olisivat päättäneet toimia kuten me... Mutta pers'pelko oli turha. Vaikka Messilässä oli jonkin sortin aktiviteettia järjestetty mm. "telemark tutuksi"-tempauksen muodossa - ei väkeä mäjessä hirveästi ollut. Jonottaa ei tarvinnut kuin pariin otteeseen. Mäjet olivat infernaalisen huikeassa kunnossa ja ainoastaan Kartanorinne oli enää ilmeisesti crossiradan työmaan takia suljettu. Voi siis taas sanoa, että kivaa oli ja kannatti mennä! Spesaalimaininta vielä älyttömän hyvässä kunnossa olleista rinteistä!!!

Jääparta ja linssilude (Kuvat Anni ja kännykamera - jälkikäsittelya photarilla ja Picnikillä)

Tässä on se "kultainen rajaus"?

"Monomeno"

Sunnuntaina päätimme puolestamme jo aikasin herättyämme suunnistaa Järvenpään suuntaan ja iskeä Tuusulan järven jäälle luistelemaan. Itse en ole pariin talveen saanut aikaiseksi käydä edes lätkimässä kiekkoa lähikaukalossa saatika luistellu luonnonjäällä matkaa, joten nyt oli hyvä aika ottaa härkää sarvista ja köyttää skrinnarit jalkaan pitkästä aikaa. Tuo luonnonjäällä luikkaaminen on varsinkin perus hokkareilla aikalailla oma lajinsa, jäässä vaanivia railoja joutuu tutkailemaan jatkuvasti ja keskittymisen lipsuttua railo rankaisee välittömästi imasemalla terän itseensä ja aiheuttaen V****maisia sydämmentykytyksiä horjuvalle luistelijalle. Kertaakaan ei kuitenkaan kaaduttu ja se on hyvä, koska kamera selässä ja välillä kaulassa killuen, kaatuminen olisi saattanut aiheuttaa materiaalivahinkoa. Tuusulajärven jäälle on kaupungin toimesta lanattua leveä luistelu-ura sekä hiihtolatuja, itse päästelimme tänään pari kierrosta 5 kilometristä ränniä, joten matkaa tuli kivasti. Suosittelen lämpimästi luikkailua kaikille soffalla lojumisen sijaan, meitsi ainakin diggaili!

Meikä zmirglaa

Porukkaa piisas.

Anni uhmaa painovoimaa.

Hiihtäminen on kohtuu syvällistä?

"kuulemma tää kierros on 5km!"

Mummu potkii.

Vauhti päällänsä.

Kivaa!

Loppuun vielä todettava, että kyllä tuo kameran päivittäminen oli jees! Kuvaaminen on autom.tarkennuksen ansiosta kaikilla kakkuloilla houmattavasti mukavampaa, helpompaa ja impulsiivisempaa.