Juupatijuu. "Ei kannata mennä messuilla lauantaina" -sanoo vanha kansa. Pitäisi ehkä uskoa, perjantai-iltasin on sen vertta naatti ettei välitä lähteä raahautumaan isolle kirkolle duunipäivän jälkeen ja hinku päästä messuttelemaan kuitenkin sen vertta villi ettei sunnuntaille jaksa vartoilla - lauantaiaamusta siis paikan päälle. Iän viisastamana opeliksi laskeutui messukeskukselle strategisesti 15vaille kymmenen aamusta ja ilmaislipulla ukot ja akat heilahtivat sisälle lämpöseen ilman mitään jonoja niin ovella kuin parkkihallissakaan. Sen sijaan iltapäivästä kotio lähtiessä lippujonot olivat bouttiarallaa sata meetteriä ja vähintäänkin sama homma parkkipaikoille. Kansa tykkää skiistä ja digistä...!

Ihme koomassa meni messuilut... Lähinnä väistellen kansaa ja haalien "halpaa" vermettä myyntikojuista. Eli siis eipä tuolla messuilla nyt ollu taaskaan oikein mitään mielenkiintoista. Hyvää oli varsin laaja ja monipuolinen sivakka tarjonta - siis KAMAPÖRSSISSÄ, ei messuosastoilla - ja varsinkin alppipuolen vapaalaskusuksissa tuntui hinnoittelu oleva kohdillaan.  Omaan varustearsenaaliin löytyi lauhalle kelille vedenpitävät ja vähän ohuemmat hanskat sekä Ortovoxin muovinen "reppulapio" vaihtui metalliseen Voileen suht'edullisesti. Niin ja paljon tuttuja naamojakin tuli vastaan sekä kuulumiset tuli vaihdettua sitten kevään. Naamoista tuli sen verran mieleen, että koomassa koluttujen messujen jälkeen kotosalla selaillessa "Nietos" lehtistä ja muukkos-artun naaman osuttua kohdalle, muistin vasta että pitihän sitä vapaalasku.comin kalenteri napata vielä matkaan mesuilta konttorin seinälle roikkumaan - jotenkin siis melko nurkkaan tms. kummalliseen paikkaan ol' loskan ja vap.comin puljut sijoitettu, että ohi meni.

Vöelkkeliltä oli jopa parit sukset taivuteltavana...!

Liikelentäjälle hävittäjäkypärä - sopii myös rikkaalle venäläiselle.

"siitä nii 200ekellä pik-däddit" - oli muuten hyvässä kunnossa. ja muutenkin hinnat monissa suksissa kohdillaan.

Anni löysi jälleen räikeimmät sivakat - Talmaan näillä!

Messuähinöinnin perään pannaan seinälle vähän jotain erillaista, sain vkl aikana kavareilta viime talvisen engelböörgin reissulta vähän videomatsuja ja koostinkin niistä noita omia laskuja YO-tuubbivideoks. Muutenkin vähän tutustuin premierin elämään, kun tulevaksi talveksi saan käyttöön ja lainaa erään moottoripyöräilevän kaverini "kesäkameran", eli Contourin HD-kypäräkammeran käyttöön talven reissuille ja muutenkin - eli toivottavasti tänä talven sais napattua liikkuvaakin kuvaa rutkasti ja mikä parasta - kypäräkameralla kuvattu setti näyttääkin hurjemmalta ku ulkopuolisen kuvaama!!!! Alla nyt kuitenkin (älyttömällä) tärinällä varustettua (oli pakko kuvata parhaalla laadulla) alamäkikuvaa:

SammyCamEngelberg from antti ruohonen on Vimeo.

JaHs. Eipä tässä ihmeempiä - eteläsuomessa alkaa pikku hiljaa kausi vetelemään viimesiään ja huomenna Tahkolle suuntaava reissu on nyt tällä erää viimeinen suunniteltu edesottamus toistaiseksi tänä talvena suksien päällä. Tyhjentelin tuossa Engelin touhuista kamerat, eli pokkarin (jota tosin tuli ulkoilutettua enemmän kun järkkäriä...) ja järkkärin muistikortit ja sujeutettua kuvat lightroomin kautta. Ajattelin noista fotoista tänne muutamat vielä mennä viikonlopun Engelin reissusta laittaa.

Menomatkalla, tästä lähtee sellanen ylämäki junalla, ettei mitään rajaa ja matka taittuu taustalla näkyvänmoista hammasratasta hyväksikäyttäen^

Parvekenäkymä kämpiltä - tosta on kohtuu näppärä tutkailla keliä yläällä Laubin ja Standin tuolihissin näkyessä kirkaalla kelillä

bout 20 minuuttia kamojen vastaanottamisesta ja ekan päivän laskut vielä edessä... Huomaa hellä syleily sivakoille vielä tässäkin vaiheessa - ikävä oli!

Hessullakin intoa piukassa ennen ekaa mäkipäivää - vaikkakin ukolla on jo alppipäiviä kertynyt tänä talvena pitkälle kolmattakymmenettä?

Heikki ja sivallus Jochstockin oikealla lauantailta - olihan siellä mukavaa. 

Kimmo samoilla apajilla

Jokaisen Titliksen kävijän pakollinen potretti, viereisen pahvipään laudassa on muuten melko mielenkiintoiset stänssit...

Sinkinhävityskahvia Jochpassin rinnekuppilassa - sumppi toimi paitsi mahassa, myös pilvien karkottajana.

Valkoisen ristin pelastuskoneet jonossa? Viiden tunnin lentokenttävartoilun aikana oli hyvä aikaa bongailla puikkoja.

Ei sitten muuta kun munaa suuhun ja mämmiä mahaan - hyvää pääsiäistä ja toivottavasti ei niin vetisiä laskukelejä viikonlopulle!

Noni, saatiinpa hieman upattua ja fiksattua fotoloita Räisäsen Heikin kamerasta, joten alla muutama miekäläisen mielestä hienoa napsua meikäläisestä posottelemassa Jochstockin tuolilta oikealle lähtevältä seinältä. Olkaatten hyvä!

Olipahan taas mukava laskupäivä! Yön yli vippas uutta lunta ylös ja vaikkakin aamu aukeni kovin sinkkisenä, niin keli aukesi hienosti muutamaksi tunniksi ja päästiin liirailemaan taas omia jälkiä pitkin poikin uuteen lumeen. Tänään tosin tuntui, ettei ihan joka paikkaan viittiny lähteä korkkaamaan herkullisen näköisiä hankia, koska tuuli oli myös lumisateen aikaan kuskannut aika suuria settejä lunta paikasta toiseen ja lumi tuntui olevan aikamoisina laattoina siellä sun täällä.

Aamulla nykästiin siis Jochpassin rineravinteliin imailemaan kaffetta odotellessamme kelin aukeamista - näkyvyys nimittäin oli paikoin täysin flätti. Puolisen tuntia ryystettyämme sumppia ja jauhettuamme puujalka-materiaalia leipälävestä keli aukesikin ja aurinko näytti parhaita puoliaan sen ajan että ei tarvinnut laskea jo muiden rikkomaa hankea hirveesti!

Iltapäivästä jalat vetivätkin (tiedä sitten vaikuttiko eilinen täyspitkä laskusetti hapotuksen) kuin nurkan takaa ja nyrkillä silmään kunnon maailmanluokan maitohappohyökkäyksen ja taas kerran jäi loskaränni/kyläänlasku rippaamatta. Enää ei pahemmin mieltä paina stressailu hävinneiden kamojen suhteen ja/tai perjantai päivä jolloin hissit eivät auenneet ollenkaan, vaan päälimmäisenä mielessä pyörii kokoajan tänään ja eilen lauotut naama- ja muut laukaukset. Tosin kyllä kotona täytyy kehitellä kaikki mahdolliset korvaukset Finnairin kusisesta toiminnasta ja alkaa käyttämään jotain muuta lentoyhtiötä.

Huomenna saa nukkua pitkään ja puolen päivän tietämissä taas junalla kohti Zürichiä - en olis ikinä uskonu näin hyviä laskuja näin lyhyelle reissulle, vaikkakin tässä jos jonkinmoista vastoinkäyntiä on tullut vastaan. Perjantaina nähdää taas Tahkolla, jos vaan saan laskukamat siihen mennessä kotimatkalta!?

Alla vähän fotoja tältä päivältä, kuvat on napsinu Räisäsen Heikki ja laskukuvia pistä tänne sitten kun päästään kunnon nettien ja koneiden äären...

Standin suunnalta hiihdellään taas vaihteeksi kohti Trübseetä

Taustalla siivua kohti alla näkyvän järven rantaa, hyvin tulee verttiä! Kuva Jochstockin ylähaikin jälkeen, kehvana siis puuskuttaa.

Pitää juoda hyvin jotta jaksaa. Colloo ja kaljaa. Kuvassa Laskuseurana toimineet Jukka ja Kimmo ja mandoliino.

Afterilla sen sijaan pitää ja saa juoda pari bishee, tässä muutaman tunnin takainen tyylinäyte Titliksen ala-asemalta, eikä edes haittaa vaikka taivaalta vihmoo vettä!

OHO! kirjoittelin jo eilen jutut ja muut valmiiks, mutta näköjään julkaisu päivä heilahti vahingossa ylihuomiselle, joten alla jauhantaa eiliseltä... sorry!

ESH! puolentoista vuorokauden synkistely loppu tänään tai siis eilen aamusella, kun kämppämme ovikello pirahti ja lierihattunen postipate kiikutti autuaan tietämättään kohtalaisen täpinöissä härväävälle alamäkiapinalle pitkään kaivatut vermeet. Kyllä siinä jantteri oli ihmeissään kun meikäläinen hyökkää ulko-ovelle kalsarit väärinpäin ja housut paitana avaamaan ovea notta allekirjottanu pääsee hypistelemään vermeitä ja samaan syssyyn vetämään niitä niskaan...

...Lauantainaamuna kun meikäläisillä oli aikalailla syytä laittaa aamusella töppöstä toisen eteen, koska alppien säämajesteettijumala oli suonut koko edellisen päivän ja yön vettä kylään ja siis pakkaslunta ylös vuorelle ja aamusta keli aukesi vielä täydellisen bluebirdinä. Hisseille ja hissilipun ostoksille päästyämme suunnattiin siis oikopäätä kohti JOschpassia, jossa oli melko pakko käydä rinteen vierustassa vähän ottamassa jalkoja alle (koskemattomassa hangessa siis) jottei homma lähde heti lapasesta isommalla seinällä. Alku tunnustelujen jälkeen "jouduttiin" piirtelemään JOschstockin hissille katsottuna oikealla kolmen laskun verran omia jälkiä tuoreeseen 20-30 senttiseen putikkaan auringon värjätessä lumipöllyjä mukavan siniseksi. Tulipa siinä muutamat kivet haisteltua ja mankelitkin pyöriteltyä, mutta mukavaa oli!

Käytiin myös kiskomassa jokunen varvi Jochstockin ja standin välimaastossa, mutta paikat rupesivat olemaan jo melkolailla koluttuja puolen päivän jälkeen kaiken maailman svenssoneidenjäljiltä ja mitään spektaakkelimaisia siivuja ei sieltä löytynyt. Koko päivä vedettiin aamusta hissien sulkeutumiseen ja tällä hetkellä tätä pashaa kirjoitellessa pihalla pauhaa vettä taivaan täydeltä kylään, joten eiköhän huomenissakin päästä kivasti uusille lumille laskemaan.... Ja taisipa foracasti veikata jonnii verran aurinkoakin ylämäkeen. Elämä siis voittaa pikku hiljaa tälläkin reissulla - FINNAIR on silti rektaalista! Alla fotoja tältä päivältä, ja jotain edellisiltä stressin täyteisemmiltäkin päiviltä. Heikin kamerasta saadaan tänne vielä lisää laskufotoja jossain vaiheessa.

Heikki kurvaa ekoja laskuja.

Relaasta bongattua laskuseuraa - Kimmo lätkyttää Praxiksia.

Kuvaa tulomatkalta - Sveitsissä kevät on jo pitkällä alavillamailla.

Tosrtai-illan tuskan torjuminen tapahtui auringosta nautiskellen ja hefe-hiivaa imeskellen.

HAHA! lasku päivä numero 1. aika tasasta.

Kiikariapina ja Kimmo aamun ekassa pöntössä.

Heikki virittää valotusta.

Kaaduin ja tupakoin - kenenkään ei tavrvitse kommentoida että tupakointi on tyhmää, tiedän sen.

Kauriit

kamat kateissa. hissit ei aukea koko päivänä kovan tuulen takia. Ihan ässä päivä. taidan lähteä ostamaan hammasharjaa ja kalsareita. kännykästä ja läppäristä loppuu iha justa akku.

Jup, Antti eli minä siis olen täällä. Aurinko paistaa ja kylässä lämpötila on kymmenen paremmalla puolen, kelpaa siis. Yläällä näyttäisi kuitenkin kivasti olevan snögöä, muttei kyllä ole harmainta aavistustakaan että millaista. Parvekkeelta näkyvä Laub on ainakin puhkiladattu ja näyttääpä tuo vyöryneenkin pohjia myöten parista kohtaa, joten parissa tonnissa lämpötila on aikankin tehny tuhojaan...

Mutta asiaan, eli siis minä olen onnellisesti kämpillä ja kylillä ja perillä. MUTTA kaikki meikäläisen kamat ovat VITTU jossain muualla ku mulla. Zürichissä pakaasilinja vaan lopetti yhtäkkiä pyörimisensä ja kuulutus kävi, että jos ei kamoja näy niin yhteyttä tiskille. Virkailija epäili että kamat on jääny helsinkiin ja tulevat ehkä iltakoneella zyyrikkiin, jolloin saisin kamat heti huomen aamulla. Jää nähtäväks. Tunnin päästä tästä postauksesta pitäisi koneen laskeutua ja TOIVOTTAVASTI puhelin soi ja lähetti lähtee matkaansa meikäläistä kohti. JOs näin ei käy niin alkaa kyrsimään urakalla. Kolmesta laskupäivästä on vaikee tingata, vaikkakin saan ilmeisesti vuokrata KAIKKI kamat tyyliin pitkiä kalsareita lukuunottamatta paikan päältä FINNAIRIN laskuun.

Jotenkin tuntuu epäilyttävältä, kun virkailija selitteli, että kone on ollut niin täynnä että osa tavaroista on siitä syystä jäänyt Helsinkiin, koska lennettiin AB-320:llä jossa oli vaikka kuinka hajapaikkoja vapaana ja kuitenkin suurinpiirtein tiskillä laskin, että noin parilta kymmeneltä hengeltä jäi kokonaan kamat saamatta... Olis nyt ees tullu perille vaikka rinkka ja laskuvaatteet... loput on helppo vuokraa.

Laittaisinpa teille, hyvät lukijat, parit valokuvat parvekkeemme upeista näkymistä ja Laubin vyöryjäljistä, mutta kamerani usb-johto on kätevästi toivottavasti matkalla juuri nyt kohti Zürichiä. Joten tyytykäämme Timmo Nikun viimeisimmän omakustanne Tellukirjan kansikuvaan. Olen tässä aurinkoisella parvekkeella huuhtonut kauppareissun lomassa matkatavarapaniikkia pois mielestäni parilla oluella ja muutamalla kymmenellä sivulla telemarkin ja kunkkukäännöksen sanomaa. Kirjasta ei vielä sen enempää, kuin että mielenkiintoista tekniikkapähkinää on tarjolla ja halukkaat kyykky-gebardit voivat tilata tämän harvinaisen tekeleen vaikkapa tuolta: Telemark.fi

Lopuksi vielä haluaisin lähettää terveisiä kansalliselle lentoyhtiöllemme, KIITOS V****STI FINNAIR, for nothing!

Tonne pitäis taas lähteä... Tuumattiin kaverin kanssa, notta engelbergi oli kiva paikka ja mennään sinne takas - joten tunnin tuumailun päätteeksi nyt on lennot ja majoitus varattu maaliskuun lopulle!!! Sanoisin että ekstemporee-veto, joten nähkäämme sveitsissä!!!

Pari pientä ajatusta perus Talma-lanailijan fiiliksistä, minkälaiset lärpyttimet "sinne" reissuun nyt ottais mukaan -ongelmasta. Tällainen perus eteläsuomen kasvatti ja suurimman osan talvesta hoidettuja mäkiä lanaileva jantteri kun laskee pääosin hieman kaposemilla suksilla (alle 100mm) rinteitä, kohtaa helposti SEN laskukauden kohokohdan ja esim. alpeille lähdön kynnyksellä kysymyksen "notta tohtiiko noilla jokapaikan suksilla putikalle lähteä?" Lentoyhtiöt monasti laittavat vielä oman kapulansa ajatusmyllyyn, koska harvemmin "puikkoon" pystyy / saa ottaa kaksia suksia, tai ainakaan se ei onnistu kohtuu hintaisesti. Niinpä kävi nyt myös meikäläisen kohdalla kun toissaviikkoiselle Engelin reissulle lähtöä suunniteltiin. Finskillä bägiin saa ottaa 20kg tavaraa ja vain yhdet sivakat.

Kuvat on napannu Räisäsen Heikki

Niinpä onnistuin pikaisella operaatiolla ostamaan "käytettynä" kerran lasketut läskit itselleni juuri reissun kynnyksellä (strategisilla mitoilla 161-121-141mm). Ainoan kerran ehdin näitä pulskia suksia kokeilemaan Talmassa muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä ja toteamaan, että 200metriä pitkässä lanatussa mäjessä niillä kyllä pärjäilee ihan mukavasti. Mutta faktahan on se, varsinkin telluttajille, että aina kyykätessä energiaa palaa roimasti enemmän kuin alppina vedettäessä ja omat arvioni alppien rinnelaskusta tuollaisilla 121mm vyötäröltään leveillä suksilla tulee olemaan kaikkea muuta kuin kivaa. Ja niinhän se menikin...

Meillä reissussa tosin kävi hieno tuuri kelien suhteen ja lunta piisasi melkeinpä joka päivälle sen verran, ettei rinteitä tarvinut laskea muuta kuin siirtyminä. Mitä nyt viimeisenä laskupäivänä ei enää energia riittänyt lähteä metsästämään pehmeää merta tuonnemmas ja laskimme sen mitä "laskimme" lanattuja mäkiä... Mielessä kävikin, että olisin vuokrannut viimeisen päivän ratoksi hieman kapeammat menopelit alle. Toisenlaisissa lumiolosuhteissa olisin kyllä aikalailla katunut päätöstä ottaa "superläskit" völjyyn, koska jäisellä ja kumpareisella offarillakaan ei tuollaisilla päänlevyisillä swallow-taileilla laskeminen ole kyllä mitään herkkua pitkän ja leveän nokan vaatiessa älyttömästi voimaa kääntyäkseen laskijan haluamaan suuntaan.

Puuterilla ilo puolestaan nouseekin täysin eri sfääreihin, mitä aikaisemmin olen kaposemmilla suksilla laskenut. Mukanani olleet Elanin 1111 Quadithan ovat ns. "old-skool" putikkasukset (vaikka ovatkin 08/09 mallistoa), joista ei löydy nykyhienouksia kuten rokkeria tai käänteistä leikkausta - vaan hervottomasti leveyttä, kohtuu tiukka kääntösäde ja se makia swallowtail... Rokkereita en juurikaan ole päässyt kokeilemaan, joten niihin en osaa kokemuksiani rinnastaa, mutta kyllä Elaneillakin vauhtia uskalsi ottaa (kuten kuulemma rokkereilla). Suhteellisen kovaa laskettaessa massa puhuu ja leveä kärki vie suksea ajatuksen voimalla, eivätkä pienet tai suuremmatkaan epätasaisuudet pahemmin hetkeuta ison suksen etenemistä. Kapoisemmilla suksilla omien kokemusten perusteella on joutunut jokseenkin varomaan vauhdikkaasti pöllyteltäessä suksien pakenemista lumen uumeniin ja ns. vikurointia. Jos siis sääherra lupailee matkan määränpäähän kovasti lunta ja putikkaa, niin ei tällöin pahemmin tarvii arpoa mitä sinne suksipussiin pakkaa... toisaalta, taas reilusti kelluttavilla läskilöillä "face-shotit" vähenevät jonkin verran, kun laskija völjyy näppärästi hangen pinnalla - tosin telluttamalla saa käännöksissä itsensä painumaan kivasti hötön syleilyyn silloin tällöin.

Mitähän hyötyä tästäkin "aivopierusta" on - ei varmaan mitään, mutta tulipahan kirjotettua.... Tai summa-summarum, olis kiva jos kaksin suksin pääsis aina reissuun.

Lisää juttua ja matskua meitin Engelin reissusta Heikin blogista: http://heccu.wordpress.com/

Laskut on pulkassa ja viimesen päivän laskut olis kyllä voinu melkein jättää tekemättä. Eilisen auringon paiste ja kova tuuli oli kovettanut kaikki paikat eikä uutta lunta tullu tänään vaikka sääennuste sitä lupaili. Joten nykästiin aamulla kylästä Titlikselle tutkailemaan jäätikköluolaa ja laskettiin samalla Rotairilla takaisin Standille, kun ei pahemmin kiinnostunaut lähteä laskemaan jyrkähköä ja jäisellä kupareikolla olevaa "rinneoffia"... Muutenkin laskut mahtuvat yhden käden sormiin, eli rinteitä pitkin reidet hapoilla rätkyttelyä ja hyvissä ajoin takaisin kämpille.

Pikku hiljaa vois ruveta jo pakkailemaan kamoja ja iskeä kylille hamstraamaan tulkkuja ja muuta tilpehöörää - siivotakin pitäis... Ja jääkaapissa lymyilevät bisset imuroida napaan... Käytiin eilen tsiigaamassa muuten illan ratoksi paikallisten curling pelejä ja mäkihyppymäkeä - turistit seikkailee...

HAHA, bodisami on toosi innoissaan paluumatkalla Titilikseltä alas - siis hissillä...

Harjat viuhuu Sporting parkissa.

Engelbergin luonnon mäkihyppymäki ja levitoivat turistit, Kuva Heikki R.

Joo, aurinkoa ol' koko päivä. Aamusta tikkana oltiin hissijonossa kohti Jochstockia ja tarkoitus oli naatiskella koko päivä auringosta ja piirrellä muutamat omat jäljet siinä sivussa. Vedettiin tehokkaasti hissiltä-hissille Stand ja Jochpassin välimaastoon jäävässä putikanpöllytys-"parkissa"... Ihan kuin joku isompi voima olisi vartavasten suunnitellut kummut ja kurut neppailuvapaalaskua varten lumisateisten päivien jälkeen. Oli mukava iskea aamusta pelipaikoille, kun edellisenä päivänä ei tosiaan hissit nostellu ainuttakaan ristinsielua noillemain.

Suunnitelmamme toteutui aika mukavasti ja ennen lounasta pääsikin tuuppaamaan omia jälkiä sinne ja tänne mukavan pehmiässä lumessa - ei mitään unelma putikkaa, vaan hieman tuulenpakkaamaa, mutta pehmiää ja tasalaatuista lunta - kaikin puolin ei niin haastavaa tavaraa... Olipa osassa jätkien laskuissa jo hieman äärimeininkiä jyrkkine siivuine ja ahtaiden kurunpoikasten suorittamisen osalta. Päivä päätettiin lentäjän kanssa ainoina laskijoina Laubille... Ja syy ihmiskatoon oli, että koko himskatin lähes kolmikilometrinen lojotus oli tuulen ansiosta mennyt kivikovaksi sementiksi ja voinkin tässä hyvällä omallatunnolla todeta, etten tehnyt yhtä ainutta tellukäännöstä koko laskun aikana, sen verran hirveää schaibenia koko lasku oli! Olipa mokoma vyörynytkin puolesta välistä jonkin matkaa ilmeisesti aikaisemmin iltapäivällä paistaneen auringon ansiosta ja jonkun urhoon kurvattua sopivan pinnan muodon ylitse... Ylhäällä tutkailtiinkin ennen laskua, että nyt vedetään varovasti jokainen stoppi jyrkemmällä suojaiseen paikkaan - kuumotuksia tosin ei eteen tullut. 

 Yllä vähän Heikin kuvaamaa videota meikäläisestä laskemassa Jochstockin taka/sivumaastossa - pokkarivideoo taas...

Heeba ja BODISAMI poistuu traversea pitkin Trübsee -järven jäälle.

Kaikenmaailman pandanaamat ja freeriderit pukkasivat samaa reittiä - ilmeisesti heidänkin mielestä päivä oli aika perhanan hyvä!

Hessu kurvaa.

Meikäläinen Trübseen hissillä, Heikki fotaa.

Standin condooli...

Huomenna vimonen mäkipäivä - YHYY!!!!

Ja neljäs laskupäivä takana - jalat on sitä myöten aika makaroonilla... Tänään laskusuunnitelmia eipahemmin tarvinnut laatia aamusta, kun yöllä satanut lumi ja kova tuuli pitivät Titiliksen puolen hissit kiinni pitkälle aamupäivään saakka, ja loppujen lopuksi siellä aukesi vain alimmat hissit, joten päätettiin suunnata laakson toisella puolella ja matalemmalla sijaitsevalle Brünnilla taas. Aamusta vedettiin parit kuivat Brünnin ylähisseillä ja puolen päivän tietämillä vetästiin taas pidempi lasku Grünewaldin asemalle, josta siis pitää ottaa juna takaisin Engelbergin kylään.

Näppärästi päästiin takaisin Engelin kylään juuri kun bussit pitivät pidempää taukoa ajeluistaan ja vetästiin japanilaisturistien seurassa hissillä ylös Titliksen puolelle ja Jochpassiin, koska muita hissejä ei ilmeisesti laskijoiden tarpeisiin pyöritelty kovan tuulen takia. Kävästiin kaatuilemassa tuulenpakkaamassa raskaassa lumessa yksi lasku, jonka jälkeen päätettiin palata dösällä takaisin Brünniin nauttimaan auringonpaisteesta ja lumesta - Titliksen puoli kun kylpi kovassa tuulessa ja pilvien ympäröimänä...

Brünnin yläosissa pääsikin taas pölläyttämään omia jälkiä ylätattihissin vasurissa oikein makosalla putikalla, mitä nyt tuuli hieman ol' pintaa kovettanut, mutta vauhtia uskalsi ottaa kivasti tellutellessakin.

Eilisillan meininkiä fondue imailujen jälkeen, paikallinen seurapeli paikallisessa pubissa

Juustofonduee ja apinaryhmä.

Omavarjo Brünnin tuolista tutkattuna.

Engelbergin kyläpahanen.

Meikä pousaa ja bodisami kuvaa... Taustalla Titlis Brünnista katsottuna.

K-Y-R-P-Ä-kypäräpäät jonossa.

Grünnewaldin pellot ja lasku lähti jostain tuolta vuoren huipun juurelta.

Juna Engelistä tulossa kohti Grünewaldin asemaa.

Ja lopuksi - lausuppa toi:

Eilinen hulluttelumaanantai sai matkalaiset tempasemaan aikamoiset täsmä-tumut (bongattiin muuten Kari Traa Yacatanissa, tai siis hää istui seurueineen viereisessä päydäss)  ja siitä seurauksena tänä aamuna tosiaan jos jollakin oli pientä kohmeloa havaittavissa ja aamutoimien nopeus ja intensiteetti sen mukaista. Eli mäkeen vääntäytyminen ol' jokseenkin hitaanlaista ja porukan tunnelmat hieman vastahakoiset lähteä sykkimään pehmiän lumen perään - mutta yön aikana pikkasen sadellut uusi lumi sekä tuuli oli kivasti järjestänyt sinne tänne pehmiää lunta ja siivoillut edellisiä jälkiä pois.

Aamulla tosiaan ei uskottu että jalkojemme alle saataisiin noinkin hyvää laskua mitä tänään vedeltiin. Käytiin rykäsemässä aamulämmöiksi Jochpassin rienteenvierustoja, ja Jochstockin hissin alla - fiilingin parannuttua ja itseluottamuksen laskutaitoihin palauduttua suunnattin ekaa kertaa Jochstockin offeille, jotka päätyvät Trübsee-järven rannalle, jossa omia linjoja pääsi kivasti piirtelemään sinne tänne ja luntakin oli paikoin helvetisti. Sapuskoiden imailujen jälkeen ajateltiin käydä päättämässä paivän laskut hieman skeptisinä Laubille... Laubille päästyämme kaikki skeptisyyden hivenet rapisi silmänräpäyksessä kun tsigailtiin paikallisen lommoposken pyssyttävän pehmeetä linjaa ja omia jälkiä pitkälti yli puoleen matkaan Laubin kokonaispituudesta. Ei ssinä muuta ku perään vaan ja täytyy sanoa että tänään Laubilla piirretyt  mutkat menevät suoraan meikäläisen top-3 listalle parhaina laskuina - pisin putikan pyssytys yhteen mittaan tuli ainakin vedettyä tuolla, reidet huusi hoosiannaa vähän väliä, mutta laskun nautinniollisuus ei antanut myöten pysähdellä kokoajan. Sen verran annettiin itsellemme siimaa, ettei kukaan oikeiastaa kaivanut kameraa esiin Laubin lojotuksella, mitä nyt ite nappasin pokkarilla jotain fiilistelyjä - harmi sinänsä...

Heikki kuvas meikäläisestä aika komian napsun Jochpassilla

Meikäläinen tiukalla rajauksella Jochstockilla. Sami kuvaa.

Peter Laubilla, lunta on!

Mie hipsin Lochpassin rinteen vierustassa.

Osa ryhmärämää paussittaa.

Paparazzi ruohonen työssään... vähän tärähti!

Joo - Mad monday vie miestä sen verran, että nyt lohkeaa vaan pari sanaa tänne... 7,5€ = 1,5L biseä, ymmärrätte varmaan!?!? kohta tulee uni tosissaan... Mutta-mutta, tänään käytiin nykäseen Legendaarinen Laub ja siihen perään muutamien höntsälaskujen lisäksi Grünewald, eli alla on ny Engelin legendaarisin ja juna-asemalle päätyvä lasku. Nyt voi siis pikkuhiljaa vaipua untenmaille pikku bisseissä ja jatkaa huomenna matkaa... Kameralle tarttunutta;

Meikäläinen  vetää syväkyykkyä, eli on kaatumaisillaan Laubilla... kuva Heikki R.

Peter pölläyttää jo rikkilaskettua Laubia...

Meikäjantteri tutkaa tutkaa?`!?!?

Seikkailu jatkuu huomenna... Ny pukkaaa taas lunta pihalla...

Jovain ja hepsiskeikkaa, eka päivä mäjessä takana ja päättettiin melko heikon näkyvyyden takia pistää pillit ja pallit pussiin tältä päivältä jo suht aikasin, jottei vedetä jalkoja ihan makaroonille heti kättelyssä. Laskettiin tänään Titliksen puolella ainoastaan Jochpassia ja iltapäivästä Brunnin puolella, ylemmäs ei viittinnä mennä kun tosiaan pilviä ja sinkkiä ja lumisadetta pukkasi kehiin... Nätyyääpä sitä pukkaavan jo täällä kylilläkin ihan kivaan tahtiin! ei paha.

Kyykky Brünnilla, Heikki R. kuvaa

Heikki välillä suksilla

Elaneiden keula nousee mukavasti pinnalle, släm "bodisami" Evilä kuvaa.

Släm "bodisami" kurvailee puolestaan Brünnilla, Heikki kuvailee.

Sama fallos meikäläisen taustalla, Heikki kuvaa.

Eikai tässä muu auta kun vetää pikku päikkärit, käydä kaupassa ja imee vähän afterikebua... Toivotaan lähipäiville vähän aurinkoakin, niin piäsee Titlikselle ihmettelemään ja laskemaan vaikkapa Laubia, joka oli jo tänään taas kuulemma kovin rikkilaskettu.

Moro, sveitttissä on kivaa ja täällä on tullunna jokunen senttinen uutta lunta. Aikasen herätyksen, lentomakoneen ja junailun jälkeen päädyttiin vihdoin perille Engelbergin kylään ja sopivasti saatiin kämppä hetsilleen alle, toisin kuin alunperin luultiin. Viime talven ekskursiolla synkisteltiin kunnon läävässä, mutta tällä kertaa melkeinpä samalla rahnalla saatiin tällä kertaa melko hulppee neljän starban apartmentti juna-aseman ovalta bout. 70 metriä!

Tänään ei muuta pahemmin o saatu aikaseks kuin käydä syömässä, juotu pari bissee ja ostettu kärrykaupalla sapuskaa. Illalla taitaa tulla uni kokolailla nopeasti simmuun, joten lähretään aamutuimaan hakeen vähän putikkajalkoja alle - ja sitä rataa. Suomalaisia täällä muuten on ihan perkeleesti! Onpa tuossa matkan varrella tullu pari fotoloistakin napattua, tosin läppärillä ei tässä pahemmin tuu fikstattua fotoja...

Engelin rautatieasema ja taustalla Laubin ohvari.

Mistä täältä pääsee pois?

PB imee McHuman-shittiä.

Kämp. on pelit ja vehkeet!