ZAH! ...juu kämmenpohjat rupee kokolailla hikoileen. Rapakon takaa kuuluu kummia ja Draken powderworksit lähettelee sen mukaisia viestejä, että sukset ovat jo pian matkalla kohti kotosuomea! Eilen täpinöissäni irrottelin siteet valmiiksi edellisistä menopeleistä odottamaan Wailereita - kylmätyypit pitää päästä ottamaan HETI-HETI! Aika jännät fiilinkit on ennen kuin noilla pääsee mäkeen koittamaan onnea, että minkälaiset sivakat on kyseessä - siis telemarkkina. Googlella löytyy vaikka ja kuinka paljon knoppia miten suksi toimii AT:lla vedettäessä (ja juttujen mukaan toimiikin hienosti joka paikassa), mutta kyykyttely kokemuksia ei toistaseks tunnu löytyvän mistää. Maltan kuitennii luottavaisin mielin odotella ensilaskuja, koska speksien mukaan huolimatta täydestä rokkerista, kyseessä pitäisi olla melkoisen vakaat pelit myös kovalle alustalle perinteisen camperin ja melko tiukan (16m) kääntösäteen ansiosta. Ovatpahan nuo kansainväliset sivakkalehdetkin mehustelleen suksia tämän syksyn suksitesteissä sekä ostajan oppaissa. Omat kopiot tulevat jalkaan 190cm mittaisena, joten pituudesta ei pitäisi ainakaan jäädä ominaisuudet vajaaksi!?

Alla vähä speksiä sivakoista:

EDIT; ja suken mitat noin niinku perinteisellä metodilla ilmotettuna o: 141/112/128

^Tommoset suikat^ (kuva: DPS SKIS)

Toinen kammenpohjien kosteuttaja sekä levottomien jalkojen aiheuttaja uusien suksien ja aamupakkasten lisäkis lienee tällä hetkellä Tammikuun puolenvälin tienoolle varatut lennot Müncheniin, josta tarkoituksena on suorittaa ns. road-trip via vuokra-autolla 9pv:n ajan ympäri alppeja. Toistaiseksi reissuryhmällä ei vielä ole mitään tarkempaa suunnitelmaa matkan varalle kuin että lennot on lunastettu ja auto vuokrataan - "rest is random" - lumitilanteen mukaan siis.  Kaipa sitä sitten vielä näiden jo suunniteltujen reissujen lisäksi jotain täytyy kehitellä vaikkapa maaliskuulle?!

Talvifantaaasiat sikseen ja pari sanaa taas fotailusta pitkästä aikaa. Kävinpä nimittäin räpsimässä vähän fotoja ystävilleni heidän agilitytouhuistaan. Mokomaa hommaa en sen enempiä tunne, saatika ole koskaan kohdistanut laisinkaan mielenkiintoa hyppiviä koiria kohtaan, mutta mielenkiintosta tuohua silti koiran radalla juoksuttelu on. Varsinkin kun kyseessä on Bordercollie, jonkalaiselle kikkailijalle eip taida normi aamu- ja iltakusilenkit riittää energian hukkaamiseksi. 

Ihan hauskoja fotoja tuli syksyisen sunnuntain ratoksi tarttumaan kennolle, mutta sanotaanko näin, että D80:n nopeus/hitaus alkaa tällaisissa tilanteissa korpeemaan ankarasti.... Koira kun juoksee "tuhatta ja sataa" eikä laukusta löydy mitään hyvää pitkää putkea, jolla salamannopeat liikket olisi pikkasen iisimpi hahmottaa etäämmältä.  Niimpä Ruohosen poika yritti munat turpeessa ajoittaa laukasimen painamisen metrin päästä viuhahtavan koiran kohdalla ja toivoa parasta kun Niikkoni yrittää väkisin napata bouttiarallaa muutman kuva sekunnissa - sen sijaan hieman modernimmalla / edistyneemmällä rungolla voisi vaan antaa kameran räpättää ja valkatata välistä parhaimmat ruudut. Eipä siinä, nykyään omaan kissamaiset refleksit - kiitos koiramaisuuksien. Alla parit ruudut; 

Tällälailla....^