! Yhdysvaltain kaks-viikkosesta ja kesälomasta on jo vieraannuttu ja duunin makuunkin päästy jo toista viikkoa, joten meinasinpa vielä palata Ameriikkaan ja selostella meitin koko reissua vielä vähän tarkemmin, jos jotakuta kiinnostaa ja halajaa lisäinfoa. Ajattelin tohon alle läimiä kasan kuvatuksia ja vähän knoppia, että mikä ol' meininki. Alla ny ensteks New Yorkin viikon meininkiä ja alempana enempi rantalotkotteluun sortuneen Miamin touhuja.

 1. päivä ja aamutuimaan Empire State buildingin katselmustasanne. Voinen suositella suuresti menemistä heti päivän ensimmäisenä ohjelmanumerona tuonne, koska jonottamaan joutuu niin lipunmyyntiin, turvatarkastukseen ja pariin hissiinkin. Taidettiin itte olla joskus 10AM hujakoilla ja jonot olivat melko inhimilliset joka paikaa - New York -passilla pääsee muuten lipunmyyntijonon ohi suoriltaan sisälle.

Times Square, tuli joka päivä poikettua tuosta kun johonkin oltiin matkalla. Aika iso osa kadusta, varsinkin Broadwaylla on omistettu kevyelle liikenteelle ja jalkapatikoinnille. Ahistusta saattaapi ihmismassat aiheuttaa illansuussa joskus kutosen jälkeen ja varsinkin viikonloppuna. Sapuska on vähän tyyriimpää ravintoloissa juuri Times Squaren kohdilla, eli mättömesta kannattaa valkata vähän etäämmältä.

Brooklyn Bridgeä Brooklyniin. Hyvä kävelysetti jolloin näkee East riverin yllä kivasti joka suuntaan komeita maisemia ja liikuntaakin tuloo harrastettua. Edestakasin matkaa käppäillessä taitaa tulla joku 3-4km kun käy pyörähtämässä Brooklynin puolella ja jättää metrolla takaisin ajelun laiskemmille. Keskellä siltaa siis kulkee näppärä lankuista bygätty jolkottelu- ja fillarointibaana. 

Madame Tussaudsin vahanäyttely. Tää taitaa olla aika ajantäytekamaa. Ihan hauskaa napsia hölmöjä valokuvia vahaukoista, mutta osa hahmoista oli kyllä yllättävän "huonosti" tehty, vaikka paikka onkin kovin kuuluisa. NY passilla tännekin pääsee ja vielä jonon ohi, tosin ite käytiin illalla pyörähtämässä joskus 7-8 aikaan, jolloin ihmisiä oli liikkeellä todella vähän.

Vapauden patsas ja Ellis island immigration museo. Tää settihän on melko "pakollinen", ellei tyydy tutkailemaan vapauden patsasta ainoastaan ohi kulkevasta lautasta. Botskilla lähdetään Manhattanin eteläpäästä Battery parkista (alin kuva), jossa ensin jonotellaan lippua (ellei omaa NY passia) ja sen jälkeen jonotellaan turvatarkastukseen oikeen urakalla. Oltiin täälläkin jo aamupäivästä, mutta jonoa oli jo tuolloin aika paljon eli jonottamatta ei tuonne pääse. Venho kulkee siis tuosta puistosta patsaalle eli Liberty Islandille ja maissa pääsee käppäilemään ympäri saarta ja ihmettelemään miten se ranskatar oikein seisoo. Jos välttämäti haluaa päästä ihan patsaan jalkojen juureen, tulee matkailijan varata pari päivää aikasemmin etukäteen moinen visiitti ja jos oikein sattuu hurjalle päälle ja meinaa kiivetä patsaan kruunuun, niin aika pitää varata suurinpiirtein ½-vuotta aikaisemmin!!!! Meillä jäi kiipeily väliin siis. Patsaan ihastelun jälkeen lautalla pääsee joko suoraan takaisin Manhattanille tai voi hypätä kyydistä Ellis Islandin maahanmuuttomuseon laiturissa, jonne aikoinaan ovat kaikki euroopasta saapuneet laivat pudottaneet onnenonkijat odottelemaan green-cardia. Museosta löyty aikalailla suomikamaa ja saattoipa siellä olla jopa jotain haisuja omista sukulaisistakin?!

Metro, hyvä tapa liikkua joka paikkaan, eikä ole hinnalla pilattua matkustusta varsinkin sarjalipulla liikuskellessa. Itse tosin suosittelen käppäilyä, koska silloin näkee enemmän. Helteen oli tunneleissa tai asemilla aika hemmetin tukalaa, mutta junista löyty ilmastointi - niin ja kannattaa aina kattoa mihin istuu ja että onko penkki siisti! 

Wall Street - eipä ihmeempiä, enempi turisteja ku liikemiehiä.

Central Park Zoo. Melko pieni, tai siis kompakti eläintarha heti keskuspuiston eteläpäässä. Muutama tunti vierähtää kummasti kattellessa jääkarhun ja pingviinien toilailuja sekä merileijonien kikkailua. Pääsylipun hinnasta ei jäänyt mitään muistikuvaa kun NY passilla tuonnekin pääsi - kannattaa kuitennii käydä! 

NBC Studiot ja Rockefeller Center. Molempainen aktiviteetti tai nähtävyys kuuluu myös NY passiin, eli maisemien ihailu Rockefellerin talon yläkerrasta (Top of the rock) ja vierailukierros NBC:n studioille, jossa Saturday night livea ja Conaniakin on kuvattu. Top of the Rockin maisemat ovat oikeastaan paremmat kuin empire staten, koska sieltä näkyy pidemmälle keskuspuiston suuntaa ja vastaavasti myös etelään eikä muut talot ole pilaamassa maisemia - jonokin on rutkasti lyhyempi kuin ES:aan. NBC studioiden kierros kesti jonkun tunnin pari ja istuskelemaan pääsi vaikka mihin lavasteisiin, ihan mielenkiintoinen muttei mikään maailmaa järisyttävä kokemus, eikä saanut valokuvata (ylläri).

Luonnon tieteellinen museo, toimii ku junan vessa. Neljä kerrosta täynnä dinasaurusten luita ja kaiken maailman kippoja ja kappoja sekä eläimiä. Helposti heilahtaa melkein koko päivä tutkiessa kaikenmoista, jos vaan kärsivällisyys ja jalat kestää. Isojakaan jonoja ei parane peljästyä ovella, koska paikka vetää aika hemmetisti kööriä sisuksiinsa - NY passilla pääsee taas jonojen ohi sisälle.

USS Intrepid Air, Space & Sea museum. Jos vain sattuu napostelemaan yhtään ameriikkalaisten sotakoneet, niin tuolta löytyy jos jonkinmoista värkkiä. Parissa sodassakin palvellut ja muutaman kamikaze-lentäjän aiheuttamaa kipiää ottanut lentotukialus on syönyt sisuksiinsa helikoppereita ja hävittäjiä vinon pinon ja Hudson joen rantaan on samaan kaijaan kiinnitetty näiden herkkujen lisäksi vielä sukellusvenho Growler ja British Airwaysin yliääniflygari Concorde. Lievälle lentskarifriikille, kuten meikäläiselle ajanvietettä riittää helposti muutamaksi tunniksi, jonottamaan joutuu suurella todennäkösyydellä sukelluvenhoon, jonne siis päästetään 10min välein parikymmentä ukkelia ja akkelia seikkailemaan. Sisälle museoon eli alueelle pääsee taas NY passilla ja jonon ohi.

Kokonaista kuvaa bussilla. Parikin bussifirmaa järjestää ympäri New Yorkia sightseeing bussiajeluita, joista meikäläiset valkkas Grey Linen punaset bussit. 48 tunnin lipulla pääsee rajoittamattoman määrän ajelemaan busseilla "hop on - hop off" meiningillä ympäri Manhattania ja Brooklynia. Lippu kustansi muistaakseni viitisen kymppiä (NY passin suomalla alennuksella) ja jokaisessa dösässä knoppitietoa korviin tarjoilee aina opas, joiden jutut olivat välillä sen verran hulvattomia, että käytiin samoilla rundeilla pariinkin otteeseen. Reittejä taisi olla Uptown, Downtown, Brooklyn ja erillinen Nightloop - ja dösät siis pudottelivat porukkaa eri nähtävyyksien edustoilla ja vastaavasti kyytiin pääsi takaisin samassa paikassa. Sen verran kannattaa doubledekkerin katolla malttaa, ettei päätään parane vauhdissa nostaa tahi muuten lähtee henki. Fotoissa yllä, Broadway & 6th Avenue, Flatiron building, Manhattan bridge ja Grand central terminal & Chrysler building. 

Central park tsygäillen. Kävellen hommaa olisi koko päiväks, eikä ikinä tiedä mitä hessuja metsät ja pusikot sisäänsä kätkee, joten helpointa tapaa ison keskuspuiston tutustumiseen tarjoaa lukuisat fillareiden vuokrauspömpelit siellä-täällä. NY passilla sai eräästä puljusta fillarin 3 tunniksi alle ilman ylimääräisiä maksuja (ellei vuokraa pottaa tms. turvavälineitä tai lukkoa). Kolme timmaa hurahtaa fillarinkin selässä melko nopsakkaan puistoa kartoittaessa. 

South Beach. Monihan ei välttämäti tiedä, että Miami Beach ei olekaan samaa kaupunkia kuin itse mantereella sijaitseva Miami - no nyt tietää. Elikkästen suurinosa hotelleista ja muista lomahärpäkkeistä sijaitsee juurikin Miami Beachilla, joka on pitkä "saarikaistale" ite Miamin ja Atlantin valtameren välissä. South Beach luonnollisesti sijaitsee Miami Beachin eteläosassa, jossa myökin majoituimme sekä elelimme. Eteläosaan sijoittuu muutenkin Miami Vicesta ja monista leffoista tutut Art Deco talot sekä miamin pimppirallin ykköskatu eli Ocean Drive. Julkista liikennettä ei Miamissa oikein ole paikallista bussilenkkiä lukuunottamatta, joten jos oikein kovasti meinaa olla liikkeessä isommalla säteellä niin vuokra-auto taitaa olla ainoa fiksu vaihtoehto. Meillä menohalut rajoittuivat sen verran pieniksi, että tarpeen täyttivät hotellin respasta varatut kohtuuhintaiset "reissupaketit" sinne sun tänne.  

Everglades. James Bondistakin tuttu suoalue (oikeasti siis joki) on melkeinpä pakollinen paikka tutustua ilmaveneilyyn, alligaattoreihin sekä kaikenmaailman myrkyllisiin eläimiin. 50 $ hintaan per lärvi pääsee bussikyydillä Miamin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan (on varmaan muitakin paikkoja) Everglades Safari Parkiin, jossa harjoitetaan kaikenmoista suoaktiviteettia. Miamiinkin olisi myyty jonkinmoista passia, mutta itse ei tullut sen enempiä tutustuttua moiseen koska ajatuksena ei ollut sinkoilla ison omenan tapaan paikasta toiseen koko viikkoa ja muutoinkin Key Westit ja Orlandon keikat olisivat vaatineet ihan liikaa aikaa pelkkään matkustamiseen. Alligaattorit siistejä!

Veneily. NYC:ssa kun katteltiin paikkoja bussilla, niin Miamissa homman voi hoitaa veneellä... Tosin itse napattiin eräs kaunis päivä paikalliselta sightseeing firmalta paketti, jossa alkupäivä pörrättiin pikkubussilla ympäri Miamin aluetta kiertäen Pikku Havanat, coral Gablesit, Coconut Grovet ja muut kaupunginosat ja bussittelun jälkeen ajeltiin ympäri Biscayne bayta pienellä laivalla ihmettelemässä rikkaiden ja kuuluisuuksien asumuksia ja muutakin ympäristöä. Keikka kustansi bouttiaralla 40-50 $ per lärvä ja kannattaa varautua melkoisella aksentilla popottavaan oppaaseen. Yllä fotoloissa seinämaalauksia Pikku Havanasta ja Miami Heatin kotiareena keskustasta.

Reissaamisen ajankohta varsinkin Miamiin ja vissiin Floridaan yleensä kannattaa kiinnittää pikkasen huomiota, koska juurikin näihin aikoihin loppukesestä alkaa noilla leveysasteilla hurrikaanikausi ja lomasta saattaakin tulla seikkailu. Meidän reissulla jo heinäkuun puolenvälin aikaan saatiin seurata myräköiden syntymistä telkkarista ja New Yorkista lennettäessä Miamiin lentomme olikin rutkasti myöhässä rajujen ukkosmyrskyjen takia. New Yorkissa sen sijaan heinäkuu taitaa olla joka kesä melko kuumaa ja kosteaa, joten viileempää hamuavien kannaattaakin reissunsa suunnitella alkukesään tms. Koko 2 viikkoisen reissun aikana ei lämpömittari tainnut kertaakaan painua edes yöaikaan alle 30 celsiuksen - eli tarkeni.

AMERIIKASSA jumala pelastaa ja kaikki on suurta - sinne siis. Uudelle mantereelle pitänee kylä vielä joku päivä palata ja olisihan se siistiä päästä sitä kuuluisaa putikkaakin pöllyyttämään.