? No näinpä tuntuu että on. Meikäläisen osalta elämä ja bloggailu siirtyy tästä lähtien uudelle alustalle eli Bloggeriin. Vuodatuksen käyttis ja kaiken maailman pakkomainokset tuolla alapellissä rupesivat korpeemaan jo aikaa sitten, joten on aika kokeilla jotain muuta. 

Ei nyt kuitenkaan sanota "SORONOO" vaan homma ja meikäläisen luokattomat jauhannat jatkuvat tästä lähtien Bloggerissa; 

Sukset Jalassa Sinne Tänne (vol.2) -blogissa 

Hypätkäähän ylläolevasta linkistä sinne! Siirtelen sinne vanhoja postauksia pikku hiljaa, mutten kaikkia - eli jäävät tänne immeisten ihmeteltäväksi siis.

uus blogi löytyy myös Blogilistasta päivittyviä seuraileville TÄSTÄ!

...ei muuta ku jatketaan muualla - KIITOSH!

jaha. klo23:47 to ilta. ovesta tulin kotio aikaisemmin n.klo22:00. kun suunnittelee asennusta bout 7kk, ei toteutuksessa kauaa kestä ja lopputulos on epoksineen päivineen millilleen missä pitääkin - avot.

näin - nyt nukkuun (ei muuten jaksa edes isoja kirjaimia enää käyttää).

edit, lisää suksipornoa alla....

Videohälsningar från Talma Sibbo! Olipa juu eilen kypäräkammera taas völjyssä, mielessä siis tutkailla erinäisiä kuvakulma judansseja. Kamera kulki suksisträpillä polvessa, kädessä perseen takana ja kädessä suoraan edessä. Ja nytpä kun tietää mitä se kuvaa mistäkin niin voi funtsailla lisää miten kuvata mitäkin. Varsinkin tuo edestäpäin tapahtuva filmatisointi on melko lysti. Muutoin oheisella filmillä kypäräkuvakulma painu liian alas eikä näy muuta ku jalat...

Talma6/12/2010 from antti ruohonen on Vimeo.

Tästähän vois ottaa perinteen - ensin yön yli hemmetisti lunta, kiireen vilkkaa aamusta lähimäkeen siivoilemaan rinneputikkaa ja iltapäivästä kattomaan tuntematonta - itsenäisyyspäivästä siis. Oikeesti mukavan pehmeitä käännöksiä pääsi kurvailemaan niin rinteessä kuin "ohvillakin". Talman pipen hyllyt olivat vielä koluamatta kuten myös pohjilleen lumetettu takastreetti, jossa ei kiviä tarvinnut lumikasojen takia peljätä. Aijai kun olis itelläkin ollu uutta rokettisuksea alla jo tänään - seurantakoodin mukaan lojuvat sukset tällä hetkellä Arlandn lentokentällä. Leveitä suksia näkyi mäjessä aikalailla ja laskukaverilla oli JJ:t jalassa, sekä eräällä tellu-uroolla ol jalassa oikein Black Diamondin Megawattit ja kivasti näytti plaanaavan rinnehötössä. Alla parit kuvaloiset tuoreeltaan, mukana oli myös countour ja uusia kuvakulmia testissä, joten lisäilen videon kunhan saan sen valmiiksi.

Jukan tupla-Jiit, tänään oiva rinnevalinta.

Anni reenailee pehmiän laskemista.

Jukka takapenkkeilee.

Eipä ole vähään aikaan näin hyvillä mäjillä laskettu ainakaan etelä-suomessa tässä vaiheessa vuotta. Himoksella vietettiin kuluvan kauden virallisia avajaisia ja auki oli melkein kaikki lännen rinteet sekä keskimaaltakin yksi mäki ja iso tuoli siis - ei varmaan ilman keskimaan aukaisua olisi tullukkaan vielä lähdettyä tässä vaiheessa talvea nuin "kauas". Rinteet olivat kuitenkin hyvässä iskussa ja yllätykseksemme porukkaakaa ei kovin paljoa ollut liikkeelle lähtenyt.

Hissilippu alkaa olemaan himoksella aika "homo"-hintainen eli päivä 35€ ja eilisellä keikalla tulikin jo säästettyä toinen ski-card + kafferahat kun expoilta ski-cardit 30€:n kampanjahintaan tuli taas hankittua. Kaikki keskukset eivät suinkaan ole tainneet nostaa lippuhintoja, mitä interwebz-surffailua on tullut harrastettua, mutta 35€ on jo saman hintainen kuin keskimäärin golfkierros eteläsuomen kentillä, eli on se melko kallis.

keskimaa ja Anni^

Harvemmin on postipaten / nettiostoksen odotus venynyt näin pitkäksi ja välillä on tuntunut ettei uusia sivakoita saa koskaan alle - MUTMUT - eilen pamahti rapakon takaa emailina taikakoodi, joka todistaa "banaaneiden" olevan jo liikkeellä kohti "isoa kirkkoa." Eli ellei lentokone tipahda / tulivuoret rupee purkautumaan niin ensi viikolla päästään kurvailemaan uusilla suksilla.

 TÄSTÄ linkistä ensimmäinen arvostelu-telluna samasta suksesta - tosin lyhyemmästä mitasta.

Niin joo ja vkl suuntana Himos lauantaina - näemma siellä.

Alla siis Kypäräkammera sämpleä - eli tommosta matszkuu. Vielä kun sais videon pysymään oikeissa mittasuhteissa tms. Valokuvaaminen on huomattavasti mukavamapaa - varsinkin kuvankäsittelyn osalta.

 EDIT; video on vaihtunu pikkasen parempi laatuiseen kun löyty oikeenlaiset säädöt ja kodekit - ROKROK!

Countour Preview (new) from antti ruohonen on Vimeo.

Jebou - sano tositeeveeturhake. Salamatalven toinen mäkipäivä on takana (tai siis oli jo eilen), mutta bloggaamaan ei o ehtinyt kypäräkammeran videoiden fiksailun takia. Tai siis editointi on nopeeta ja heleppoa, mutta oikean codecin löytäminen exportatessa viteoo lopulliseen muotoonsa tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä videotouhuihin vihkiytymättömälle kuvaajalle. Käytän siis editoidessa Premiere CS3:ta, joten vinkkiä otan mieluusti vastaan hyvästä kodekista/muutenkin, miten filkan pätkät saisi kohtuu laatuiseksi ja file-koon kohtuu kokoiseksi. Contourin kammerahan antaa pihalle 720p tarkkuista hoodee-kuvaa 30framella sekunnissa huonommalla laadulla millä kuvasin. Ihan käyvän olosta kuvakulmaa ja melko laajaa näkymää kamerasta tulee - laitan sitten näytille matskua kunhan videon saan jonnekin upittua.

Muuten Talmassa oli jo streettikin avattu ja suurin osa immeisistä painui kuluttamaan hyppyreitä. Rinteessä olis siis iha hyvin tilaa, mutta Talman munalinkohissit tuppasivat töksähtelemään jatkuvasti ja toinen hissilinja pudotteli vaijeria tolpista muutamaan otteesee - jolloin hissijonossa paloi bouttiarallaa 10 min aikaa. Anni oli myös mukana menossa ja kyllä se lasku kulkee kesän jälkeen silläkin suunnalla hienosti, puolueettomasti voisi sanoa että paremmin kuin viime keväänä. Alla parit pokkarifotot taas.

Münälingot.

Talma on numero Uno - (på Itaalia). Eli joo - nyt oli pakko käydä heittämässä apina seljästä ja riisuttava pahimmat laskukiimat kuleksimasta. Talman nyppylä avasi eilen mäjen ja ryminällä tulleen lumen, pakkasen ja talven ansiosta "päärinne" oli hetsilleen tyädessä mitassa ja laskemaan mahtu OIKEESTI! Kaiken kukkuraksi mäki oli ajettu mukavan tasaseksi ja menon kruunasi hyvä myötätuuli - mitä sitä muuta pikkumäjessä ihminen kaipaa? Parkkiapinoille ja snöykkäreille oli rinteeseen raijattu reilejä menon rauhottamiseksi.

Mäjenlasku sujui kuin ei kesää/taukoa laskuista olisi ollutkaan ja reidet on hyvässä tikissä tulevaa talvea ajatellen. 1,5tuntisen iltamäjen aikana jopa takaperin meno lähti kaksien(2) selkärankapannujen jälkeen sujumaan, jos tänä talvena yrittäis opetella kantilla laskemisen takaperin?!?!?! Ainut negatiivinen muuttuja tänään oli se seikka, että käsikirjoitusten mukaan alla olisi pitänyt olla uudet sivakat testissä - FFUUUUUU!

Näin - viikonloppuna sitten lisää jossain - Messilä-Talma-Vihti-Jokumuumikä-akselilla. Pokkari oli taskussa ja alla jotain fyllinkia lukutaidottomille. Vkl taidan ottaa contourin mukaan ja kuvailla vähän testimatskuu kypäräkammeralla, jotta voi todeta että onko siitä mihinkään - laitanpa sitten ehkä tännekin jtn pätkää?!

Uljas kahden(2) kuvan pokkari panoraama (^klik isompi^)

Eip ollu jonoa^

Tästä se lähtee - Pekka Poutakin lupas "jumalattomasti" lunta nyt ja "pirullisen" kylmää keliä ensviikolle - kyllä kelpaa! Ainii, uusilla suksilla saatetaan päästä lumille vasta lähempänä joulua. Tosin kyllä mäkeä vielä nykyisilläkin vehkeillä himottaa laskea. Sen lisäksi on tuossa vielä hankinnan alla nahkamonhot ja jotku vanhankoulun tellusiteet suikkapuikkoihin kiinnitettäväksi - meinaan on varmaan hyvää laskureeniä tasapainoilla tolla setupilla jäisiä talman rännejä.

^tänä aamuna.

Jos jollakulla muuten on nurkissa joko rotanloukkuja tai tosi edullisia kaapelisiteitä niin laittakkee sähköpostia niin ostan pois. Tietysti nahkasia monojakin voi tarjota - sopiva koko bout 42-43.

Taulua seinälle - eli eräs interwebzin valokuvapalvelu pisti tuossa kovan kampanjan joku aika takaperin käyntiin ja tarjosi puoleen hintaan canvastauluja kaikissa kokoluokissa (kampanja on muuten vielä huomisen voimassa), joten päätin kokeilla miten omat kuvatukset toimisivat isoina canvasprintteinä. Aikaisemmin en ole omia räpsyjä näin isoiksi suurennoksiksi ottanutkaan ja pikkasen jännitti että miltä moiset livenä näyttää. Paketista poistettuna ja ensi järkytyksestä toipuneena ei voi muuta sanoa kun että on siistejä!!!! Varsinkin kuvassa näkyvät 60*90cm taulut - printtijälki on todella tarkkaa ja kaikki sävytkin samat kuin mitä lightroomi aikanaan koneen näytöllä antoi. Suosittelen siis kaikille kotivalokuvaajille, onhan se kivaa todeta tauluja kehuville - otin ite kuvan muuten!

Tommosta jälkeä^

Juupatijuu. "Ei kannata mennä messuilla lauantaina" -sanoo vanha kansa. Pitäisi ehkä uskoa, perjantai-iltasin on sen vertta naatti ettei välitä lähteä raahautumaan isolle kirkolle duunipäivän jälkeen ja hinku päästä messuttelemaan kuitenkin sen vertta villi ettei sunnuntaille jaksa vartoilla - lauantaiaamusta siis paikan päälle. Iän viisastamana opeliksi laskeutui messukeskukselle strategisesti 15vaille kymmenen aamusta ja ilmaislipulla ukot ja akat heilahtivat sisälle lämpöseen ilman mitään jonoja niin ovella kuin parkkihallissakaan. Sen sijaan iltapäivästä kotio lähtiessä lippujonot olivat bouttiarallaa sata meetteriä ja vähintäänkin sama homma parkkipaikoille. Kansa tykkää skiistä ja digistä...!

Ihme koomassa meni messuilut... Lähinnä väistellen kansaa ja haalien "halpaa" vermettä myyntikojuista. Eli siis eipä tuolla messuilla nyt ollu taaskaan oikein mitään mielenkiintoista. Hyvää oli varsin laaja ja monipuolinen sivakka tarjonta - siis KAMAPÖRSSISSÄ, ei messuosastoilla - ja varsinkin alppipuolen vapaalaskusuksissa tuntui hinnoittelu oleva kohdillaan.  Omaan varustearsenaaliin löytyi lauhalle kelille vedenpitävät ja vähän ohuemmat hanskat sekä Ortovoxin muovinen "reppulapio" vaihtui metalliseen Voileen suht'edullisesti. Niin ja paljon tuttuja naamojakin tuli vastaan sekä kuulumiset tuli vaihdettua sitten kevään. Naamoista tuli sen verran mieleen, että koomassa koluttujen messujen jälkeen kotosalla selaillessa "Nietos" lehtistä ja muukkos-artun naaman osuttua kohdalle, muistin vasta että pitihän sitä vapaalasku.comin kalenteri napata vielä matkaan mesuilta konttorin seinälle roikkumaan - jotenkin siis melko nurkkaan tms. kummalliseen paikkaan ol' loskan ja vap.comin puljut sijoitettu, että ohi meni.

Vöelkkeliltä oli jopa parit sukset taivuteltavana...!

Liikelentäjälle hävittäjäkypärä - sopii myös rikkaalle venäläiselle.

"siitä nii 200ekellä pik-däddit" - oli muuten hyvässä kunnossa. ja muutenkin hinnat monissa suksissa kohdillaan.

Anni löysi jälleen räikeimmät sivakat - Talmaan näillä!

Messuähinöinnin perään pannaan seinälle vähän jotain erillaista, sain vkl aikana kavareilta viime talvisen engelböörgin reissulta vähän videomatsuja ja koostinkin niistä noita omia laskuja YO-tuubbivideoks. Muutenkin vähän tutustuin premierin elämään, kun tulevaksi talveksi saan käyttöön ja lainaa erään moottoripyöräilevän kaverini "kesäkameran", eli Contourin HD-kypäräkammeran käyttöön talven reissuille ja muutenkin - eli toivottavasti tänä talven sais napattua liikkuvaakin kuvaa rutkasti ja mikä parasta - kypäräkameralla kuvattu setti näyttääkin hurjemmalta ku ulkopuolisen kuvaama!!!! Alla nyt kuitenkin (älyttömällä) tärinällä varustettua (oli pakko kuvata parhaalla laadulla) alamäkikuvaa:

SammyCamEngelberg from antti ruohonen on Vimeo.

...voi kaivaa laskugledjut varastosta, viritellä kammeran jalustalle ja vähän fotoshoppailla...

...dorkaa touhua joo - tiedetään. Siistiä muuten päästä tulevana vkl:na käväsemään skiiexpoille, hypistellä vermeitä, mahdollisesti hankkia jotain turhaa ja haistella tulevaa laskukautta.

MORO! Turistaampas ny jotain täytteeksi ja ihmisten iloksi/suruksi.... Ennakkokaavailujen mukaan olin ajatellut, että jo tässä vaiheessa syksyä olisin postannut jo vinon pinon suksipornoa kaikelle kansalle nähtäväksi uusien Wailereiden muodossa, mutta näimpäs eipäs ole käynytkään.

DPS:llä kun on käynyt hassusti ja maailmanlaajuinen suksikansa onkin yllättäen pistänyt tilauksia suksista menemään ilmeisen moninkertaisesti, mihin suksitehtailijat olivat alunperin valmistautuneet ja näin ollen härmän hitaat nuolevat vielä toistaiseksi näppilöitään... Ameriikan mantereella ja jopa skandinaviassakin on ensimmäiset toimitukset nähneet jo päivänvalon erinäisten foorumeiden perusteella. Joka päivä siis sähköpostia availlaan toiveikkaina ja odotellaan toimitussanoman saapumista. Eipä siinä, ettäkö uusilla sivakoilla kiire lumille olisi, mutta hypistely ja siteiden ropaaminen suksiin ovat kuitenkin oleellinen osa "näppishiihtäjän" maneereita valmistautua uuteen ja jännittävään talveen.

Otsake viittaa kuitenkin ihan johonkin muuhun kuin suksien vartoiluun ja ajattelin tässä nyt interwebzin kautta ilmoitella, että viime keväänä PowderLoven järjestämän käyttäjäkyselyn arvonnan tuloksena meikämandoliinolle napsahti nalli ja postilaatikkoon ilmestyi lahjakortti "Foot Balancen" laskupohjallisiin. Kävin reippa kuukausi takaperin teettämässä kyseiset släbärit paikallisessa urkkaliikkeessä omiin jalkoihin räätälöitynä ja myyjän suositusten innoittama olenkin pohjallisia ajanut sisään ihan perus tennareissa päivittäin. Täytyypä sen verran hehkuttaa, että tuntuu muuten hyvälle!! (tää ei o muuten mitään maksettua sponsorointia) Ja mielipä tekis melkein käydä nykäsemässä erilliset pohjalliset iha arkikäyttöönkin. Teetetyt pohjalliset ovat siis (yleisesti) laskumonoon (lautailu, skibailu ja kaiketi telemark?) suunnitellut suht jäykät lämpömuokattavat pohjalliset, jotka muotoutetaan jokaisen oman jalan profiilin mukaan pehmeällä alustalla seisten ja askeltaen, jonka perusteella pohjallinen siis muotoutuu täysin jalan muotoihin.

No tottakai kotistudiossa on tylsää... tommoset läpyskät on kuitenkin kyseessä^ (fb vois vähän vippaa sponssia hyvästä mainoksesta?!)

Monoissa pohjallinen ei kuitenkaan testattaessa pikaisesti ole vielä tuntunut mitenkään erityiseltä (mitä nyt jalka istuu popossa paremmin), mutta konkreettisesti laskiessa kyseisen pohjallisen pitäisi kuulemma koko jalkapohjaa tukiessaan pitää verenkierto tasaisena ja täten jalkapohjen tulisi jaksaa päivän laskut pidempään ja paremmin...? Toivottavasti näin, koska varsinkin isommissa mäissä ja murtolumilla laskiessa jalkapohjat ovat väsyneet ensimmäisten lihasryhmien joukossa tähän saakka. Pohjallisen tuen tuntee hyvin perus tennarissa, kun kontakti ja tuki pohjalliseen pysyy jatkuvasti samana koko jalkapohjan matkalta niin kävellessä, seistessä kuin istuessakin. Odotukset ovat siis korkealla, joten kattellaan!

PS. ei pohjalliset mitkään täysin ilmaiset ole, vaan hintaa on helposti perus kenkäparin verran ja ilman lahjakorttia aparaatit olisivat varmasti jääneet hankkimatta - tuleva talvi toivottavasti osoittaa ennakkoluuloni vääräksi... joten kattellaan?!

Juupati. Taitaa syssy olla jo sen vertta pitkällä, että suattaapi olla (tai ei) tän kauden kolopallot hänessä - eli siis pelattu. Mitäpä voisi hienon (ja helvetin kalliin) harrastuksen ensmäiseltä kesältä sanoa... NO! Rahnaa on mennynnä pelkkään pelaamiseen aika lailla, Hänkkäri eli tasotus on tullu pudotettua tavotellusti 25,6 (alle kolmenkympin siis) ja taso vastaa vahvasti nykyistä taitoa (vaikkakin viime lauantaina olisin saanunna pudotettua sen jo toistamiseen 24:ään), Svingi ja löyntivarmuus ovat melko hyvällä tasolla ja lyönneissä on jo pituutta sekä suoruutta, Lähipeli ja puttaaminen ovat kehittyneet ja hyvänä päivänä tulokset tuloo melkeinpä tässä onnistumisen myötä. OPITTAVAA ON VAIKKA KUINKA, mutta peli kulkee. Tänään siis Nurmijärven kentällä oli sen verran kova tuuli ja pallot ei meinannu lyötyä millään lehtien seasta, että peli-ilo oli jo jokseenkin kadoksissa ja muutenkin into vähän hukassa. 

Jos nyt jostain syystä vielä löymään eksyn, niin älkää tuomitko - suunnitelmallisesti en varmaankaan enää lähde. Ommuuten syksyllä valot ja värit on kyllä kohallaan, jopa pokkarin kennolla;

Hyvä puttailla lehtien seassa.

Ja loppuun vielä svinginäyte rangelta ennen kierrosta - loppuasenon tasapaino eip ole ihan kohdillan, mutta tähän on tultu ja pallo lentää suoraan ja pitkälle - JEEJEE.

MONOT on MYYTY!

HEAR-HEAR!! Nyt olis nopeimmalle tarjolla "asevelihintaan" telemark-monot. Elikkästen Garmontin Ener-G malliset melko jämyt ja hyvin palvelleet hiihtokengät. Ikäähän näillä on jo, mutta kunto on "toimiva". Kulumista on havaittavissa; sisäkengät kaikinpuolin ehjät, mutta ajanhammas on parhaimman "kuohkeuden" jo syönyt, kaikki soljet ovat kondiksessa, tarranauha pysyy kiinni, kantiniskemiä on mutta kaikki kriittinen on ehjää.

Kooltaan monot (sisäkenkä) ovat mondoa 27,0 ja ulkokenkä sopinee ainakin merkintöjen mukaan isommillekin jaloille ja sisäkengille. Suomeksi siis sopivat jalkaan 42,5-43. Omat räpyläni ovat 42,5 ja käytin tuplapohjallista näissä - lesti on leveähkö. Tästä hyvät popot joko telluilun aloitteluun tahi hieman korkeampaa kenkää etsivälle. HINTA näin blogin kautta 60€ - valitettavasta laiskana miehenä en näitä jaksa ruvata lähettelemään mihinkään, joten "noutona Keravan hujakoilta tms."(jos ei tänne uskalla tulla niin Keravan esikaupunkialueille mm.tuusula, korso, järvenpää voidaan treffejä sopia) on toimitusehto. Lisäknoppia monoista ja yhteydenotot kiinnostuneille mailiin; ruohonen.antti (a) gmail.com .

klikkaamalla isompi kuva^

ZAH! ...juu kämmenpohjat rupee kokolailla hikoileen. Rapakon takaa kuuluu kummia ja Draken powderworksit lähettelee sen mukaisia viestejä, että sukset ovat jo pian matkalla kohti kotosuomea! Eilen täpinöissäni irrottelin siteet valmiiksi edellisistä menopeleistä odottamaan Wailereita - kylmätyypit pitää päästä ottamaan HETI-HETI! Aika jännät fiilinkit on ennen kuin noilla pääsee mäkeen koittamaan onnea, että minkälaiset sivakat on kyseessä - siis telemarkkina. Googlella löytyy vaikka ja kuinka paljon knoppia miten suksi toimii AT:lla vedettäessä (ja juttujen mukaan toimiikin hienosti joka paikassa), mutta kyykyttely kokemuksia ei toistaseks tunnu löytyvän mistää. Maltan kuitennii luottavaisin mielin odotella ensilaskuja, koska speksien mukaan huolimatta täydestä rokkerista, kyseessä pitäisi olla melkoisen vakaat pelit myös kovalle alustalle perinteisen camperin ja melko tiukan (16m) kääntösäteen ansiosta. Ovatpahan nuo kansainväliset sivakkalehdetkin mehustelleen suksia tämän syksyn suksitesteissä sekä ostajan oppaissa. Omat kopiot tulevat jalkaan 190cm mittaisena, joten pituudesta ei pitäisi ainakaan jäädä ominaisuudet vajaaksi!?

Alla vähä speksiä sivakoista:

EDIT; ja suken mitat noin niinku perinteisellä metodilla ilmotettuna o: 141/112/128

^Tommoset suikat^ (kuva: DPS SKIS)

Toinen kammenpohjien kosteuttaja sekä levottomien jalkojen aiheuttaja uusien suksien ja aamupakkasten lisäkis lienee tällä hetkellä Tammikuun puolenvälin tienoolle varatut lennot Müncheniin, josta tarkoituksena on suorittaa ns. road-trip via vuokra-autolla 9pv:n ajan ympäri alppeja. Toistaiseksi reissuryhmällä ei vielä ole mitään tarkempaa suunnitelmaa matkan varalle kuin että lennot on lunastettu ja auto vuokrataan - "rest is random" - lumitilanteen mukaan siis.  Kaipa sitä sitten vielä näiden jo suunniteltujen reissujen lisäksi jotain täytyy kehitellä vaikkapa maaliskuulle?!

Talvifantaaasiat sikseen ja pari sanaa taas fotailusta pitkästä aikaa. Kävinpä nimittäin räpsimässä vähän fotoja ystävilleni heidän agilitytouhuistaan. Mokomaa hommaa en sen enempiä tunne, saatika ole koskaan kohdistanut laisinkaan mielenkiintoa hyppiviä koiria kohtaan, mutta mielenkiintosta tuohua silti koiran radalla juoksuttelu on. Varsinkin kun kyseessä on Bordercollie, jonkalaiselle kikkailijalle eip taida normi aamu- ja iltakusilenkit riittää energian hukkaamiseksi. 

Ihan hauskoja fotoja tuli syksyisen sunnuntain ratoksi tarttumaan kennolle, mutta sanotaanko näin, että D80:n nopeus/hitaus alkaa tällaisissa tilanteissa korpeemaan ankarasti.... Koira kun juoksee "tuhatta ja sataa" eikä laukusta löydy mitään hyvää pitkää putkea, jolla salamannopeat liikket olisi pikkasen iisimpi hahmottaa etäämmältä.  Niimpä Ruohosen poika yritti munat turpeessa ajoittaa laukasimen painamisen metrin päästä viuhahtavan koiran kohdalla ja toivoa parasta kun Niikkoni yrittää väkisin napata bouttiarallaa muutman kuva sekunnissa - sen sijaan hieman modernimmalla / edistyneemmällä rungolla voisi vaan antaa kameran räpättää ja valkatata välistä parhaimmat ruudut. Eipä siinä, nykyään omaan kissamaiset refleksit - kiitos koiramaisuuksien. Alla parit ruudut; 

Tällälailla....^

Nojoo... Tuli tossa vähän vahingossa rauhallisen työpäivän lomassa varattua lennot Hki-Zürich-Hki eteläsuomen hiihtolomaviikon aikaan eli kasi-viikolle. Nytpä siis mieltä askarruttaa nottamikä olisi oiva paikka lähteä sivakoimaan rinteitä alpeille?! Uusi haaste siis...

Armaan paremman puoliskoni kanssa kun matkaan ollaan lähdössä, niin saavat piipperit ja putikat jäädä viikon reissulla taka-alalle (rinteen vierustoja lukuunottamatta) ja näiden sijaan keskittyminen on siis kohdistettavissa mukavan leppoisaan rinteiden lojotukseen, rauhalliseen meininkiin ja syömiseen sekä juomiseen. Niin ja voihan siinä sivussa nautiskella myös vuorista!? Alustavasti tässä olen mietiskellyt ehkäpä ykköskohteeksi Davosia ja kakkosen Zermattia. Molempainen keskus kun sijaitsee kohtalaisen stogematkan päässä Zürichistä ja käsittävät käsittääkseni ihan hyviä rinteitä.

Kirjoittelen tätä suunnittelujujutsua tässä julkisesti ehkäpä vähän senkin takia, että jos ja kun joku paikalle sattunut alppikauris omaa hyviä mielipiteitä tai ehdotuksia hyvästä RINNEhiihtokeskuksesta Sveitsin maalta ja junayhteyksien päästä Zürichistä niin olisin hyvin-hyvin mielissäni ehdotuksista. Niin ja tietty majoitusvikitkin ovat aina tervetulleita. Toistaseksi ei vielä taida edes olla kovin kova kiire kohteen valinnan suhteen kun syksykin on vasta aluillaan. Eipäs tässä kummempia, turha tässä vielä mitään alamäkifantasioita on maalailla seinille, kun viikonloppuna mennään vielä pelailemaan kolopalloa ja tuskailemaan golf-jumalten päähänpistoja...

PUTTAAPUTTAA!!!!

On se vaan lystiä touhua... Ja melko kallistakin. Mutta eipä haittaa. Tähän mennessä Keravan Ernie Els on hakannu bouttiaralla 12 kierrosta isoa kenttää ja mokoman satsin reeniä rangella ja puttigreenilla. Tasotus on tullut alas 28 lyöntiin, enkä taida sitä enempää laskea koska tällä hetkellä omilla (tuurittomilla) kierroksilla tulos on jatkuvasti pufferissa tai omassa parissa. Toisaalta muutamalla rundilla hänkkäriä olisi saanut hilattua jonninverran alespäin, mutta olkoon. Mailasettikin on pysynyt lähes saman uutta putteria ja driveria lukuunottamatta, joiden hankinta on kyllä parantanut kummasti niin avauksia kuin upotuksiakin. Täytyypä vielä kesän lopuksi murtaa "kisaneitsyyskin" ja osallistua firman mestaruuskisoihin elokuun polulla - katotaan miten mentaalinen puoli ja sipuli kestää....

Vähän jäi vielä hommia....

! Yhdysvaltain kaks-viikkosesta ja kesälomasta on jo vieraannuttu ja duunin makuunkin päästy jo toista viikkoa, joten meinasinpa vielä palata Ameriikkaan ja selostella meitin koko reissua vielä vähän tarkemmin, jos jotakuta kiinnostaa ja halajaa lisäinfoa. Ajattelin tohon alle läimiä kasan kuvatuksia ja vähän knoppia, että mikä ol' meininki. Alla ny ensteks New Yorkin viikon meininkiä ja alempana enempi rantalotkotteluun sortuneen Miamin touhuja.

 1. päivä ja aamutuimaan Empire State buildingin katselmustasanne. Voinen suositella suuresti menemistä heti päivän ensimmäisenä ohjelmanumerona tuonne, koska jonottamaan joutuu niin lipunmyyntiin, turvatarkastukseen ja pariin hissiinkin. Taidettiin itte olla joskus 10AM hujakoilla ja jonot olivat melko inhimilliset joka paikaa - New York -passilla pääsee muuten lipunmyyntijonon ohi suoriltaan sisälle.

Times Square, tuli joka päivä poikettua tuosta kun johonkin oltiin matkalla. Aika iso osa kadusta, varsinkin Broadwaylla on omistettu kevyelle liikenteelle ja jalkapatikoinnille. Ahistusta saattaapi ihmismassat aiheuttaa illansuussa joskus kutosen jälkeen ja varsinkin viikonloppuna. Sapuska on vähän tyyriimpää ravintoloissa juuri Times Squaren kohdilla, eli mättömesta kannattaa valkata vähän etäämmältä.

Brooklyn Bridgeä Brooklyniin. Hyvä kävelysetti jolloin näkee East riverin yllä kivasti joka suuntaan komeita maisemia ja liikuntaakin tuloo harrastettua. Edestakasin matkaa käppäillessä taitaa tulla joku 3-4km kun käy pyörähtämässä Brooklynin puolella ja jättää metrolla takaisin ajelun laiskemmille. Keskellä siltaa siis kulkee näppärä lankuista bygätty jolkottelu- ja fillarointibaana. 

Madame Tussaudsin vahanäyttely. Tää taitaa olla aika ajantäytekamaa. Ihan hauskaa napsia hölmöjä valokuvia vahaukoista, mutta osa hahmoista oli kyllä yllättävän "huonosti" tehty, vaikka paikka onkin kovin kuuluisa. NY passilla tännekin pääsee ja vielä jonon ohi, tosin ite käytiin illalla pyörähtämässä joskus 7-8 aikaan, jolloin ihmisiä oli liikkeellä todella vähän.

Vapauden patsas ja Ellis island immigration museo. Tää settihän on melko "pakollinen", ellei tyydy tutkailemaan vapauden patsasta ainoastaan ohi kulkevasta lautasta. Botskilla lähdetään Manhattanin eteläpäästä Battery parkista (alin kuva), jossa ensin jonotellaan lippua (ellei omaa NY passia) ja sen jälkeen jonotellaan turvatarkastukseen oikeen urakalla. Oltiin täälläkin jo aamupäivästä, mutta jonoa oli jo tuolloin aika paljon eli jonottamatta ei tuonne pääse. Venho kulkee siis tuosta puistosta patsaalle eli Liberty Islandille ja maissa pääsee käppäilemään ympäri saarta ja ihmettelemään miten se ranskatar oikein seisoo. Jos välttämäti haluaa päästä ihan patsaan jalkojen juureen, tulee matkailijan varata pari päivää aikasemmin etukäteen moinen visiitti ja jos oikein sattuu hurjalle päälle ja meinaa kiivetä patsaan kruunuun, niin aika pitää varata suurinpiirtein ½-vuotta aikaisemmin!!!! Meillä jäi kiipeily väliin siis. Patsaan ihastelun jälkeen lautalla pääsee joko suoraan takaisin Manhattanille tai voi hypätä kyydistä Ellis Islandin maahanmuuttomuseon laiturissa, jonne aikoinaan ovat kaikki euroopasta saapuneet laivat pudottaneet onnenonkijat odottelemaan green-cardia. Museosta löyty aikalailla suomikamaa ja saattoipa siellä olla jopa jotain haisuja omista sukulaisistakin?!

Metro, hyvä tapa liikkua joka paikkaan, eikä ole hinnalla pilattua matkustusta varsinkin sarjalipulla liikuskellessa. Itse tosin suosittelen käppäilyä, koska silloin näkee enemmän. Helteen oli tunneleissa tai asemilla aika hemmetin tukalaa, mutta junista löyty ilmastointi - niin ja kannattaa aina kattoa mihin istuu ja että onko penkki siisti! 

Wall Street - eipä ihmeempiä, enempi turisteja ku liikemiehiä.

Central Park Zoo. Melko pieni, tai siis kompakti eläintarha heti keskuspuiston eteläpäässä. Muutama tunti vierähtää kummasti kattellessa jääkarhun ja pingviinien toilailuja sekä merileijonien kikkailua. Pääsylipun hinnasta ei jäänyt mitään muistikuvaa kun NY passilla tuonnekin pääsi - kannattaa kuitennii käydä! 

NBC Studiot ja Rockefeller Center. Molempainen aktiviteetti tai nähtävyys kuuluu myös NY passiin, eli maisemien ihailu Rockefellerin talon yläkerrasta (Top of the rock) ja vierailukierros NBC:n studioille, jossa Saturday night livea ja Conaniakin on kuvattu. Top of the Rockin maisemat ovat oikeastaan paremmat kuin empire staten, koska sieltä näkyy pidemmälle keskuspuiston suuntaa ja vastaavasti myös etelään eikä muut talot ole pilaamassa maisemia - jonokin on rutkasti lyhyempi kuin ES:aan. NBC studioiden kierros kesti jonkun tunnin pari ja istuskelemaan pääsi vaikka mihin lavasteisiin, ihan mielenkiintoinen muttei mikään maailmaa järisyttävä kokemus, eikä saanut valokuvata (ylläri).

Luonnon tieteellinen museo, toimii ku junan vessa. Neljä kerrosta täynnä dinasaurusten luita ja kaiken maailman kippoja ja kappoja sekä eläimiä. Helposti heilahtaa melkein koko päivä tutkiessa kaikenmoista, jos vaan kärsivällisyys ja jalat kestää. Isojakaan jonoja ei parane peljästyä ovella, koska paikka vetää aika hemmetisti kööriä sisuksiinsa - NY passilla pääsee taas jonojen ohi sisälle.

USS Intrepid Air, Space & Sea museum. Jos vain sattuu napostelemaan yhtään ameriikkalaisten sotakoneet, niin tuolta löytyy jos jonkinmoista värkkiä. Parissa sodassakin palvellut ja muutaman kamikaze-lentäjän aiheuttamaa kipiää ottanut lentotukialus on syönyt sisuksiinsa helikoppereita ja hävittäjiä vinon pinon ja Hudson joen rantaan on samaan kaijaan kiinnitetty näiden herkkujen lisäksi vielä sukellusvenho Growler ja British Airwaysin yliääniflygari Concorde. Lievälle lentskarifriikille, kuten meikäläiselle ajanvietettä riittää helposti muutamaksi tunniksi, jonottamaan joutuu suurella todennäkösyydellä sukelluvenhoon, jonne siis päästetään 10min välein parikymmentä ukkelia ja akkelia seikkailemaan. Sisälle museoon eli alueelle pääsee taas NY passilla ja jonon ohi.

Kokonaista kuvaa bussilla. Parikin bussifirmaa järjestää ympäri New Yorkia sightseeing bussiajeluita, joista meikäläiset valkkas Grey Linen punaset bussit. 48 tunnin lipulla pääsee rajoittamattoman määrän ajelemaan busseilla "hop on - hop off" meiningillä ympäri Manhattania ja Brooklynia. Lippu kustansi muistaakseni viitisen kymppiä (NY passin suomalla alennuksella) ja jokaisessa dösässä knoppitietoa korviin tarjoilee aina opas, joiden jutut olivat välillä sen verran hulvattomia, että käytiin samoilla rundeilla pariinkin otteeseen. Reittejä taisi olla Uptown, Downtown, Brooklyn ja erillinen Nightloop - ja dösät siis pudottelivat porukkaa eri nähtävyyksien edustoilla ja vastaavasti kyytiin pääsi takaisin samassa paikassa. Sen verran kannattaa doubledekkerin katolla malttaa, ettei päätään parane vauhdissa nostaa tahi muuten lähtee henki. Fotoissa yllä, Broadway & 6th Avenue, Flatiron building, Manhattan bridge ja Grand central terminal & Chrysler building. 

Central park tsygäillen. Kävellen hommaa olisi koko päiväks, eikä ikinä tiedä mitä hessuja metsät ja pusikot sisäänsä kätkee, joten helpointa tapaa ison keskuspuiston tutustumiseen tarjoaa lukuisat fillareiden vuokrauspömpelit siellä-täällä. NY passilla sai eräästä puljusta fillarin 3 tunniksi alle ilman ylimääräisiä maksuja (ellei vuokraa pottaa tms. turvavälineitä tai lukkoa). Kolme timmaa hurahtaa fillarinkin selässä melko nopsakkaan puistoa kartoittaessa. 

South Beach. Monihan ei välttämäti tiedä, että Miami Beach ei olekaan samaa kaupunkia kuin itse mantereella sijaitseva Miami - no nyt tietää. Elikkästen suurinosa hotelleista ja muista lomahärpäkkeistä sijaitsee juurikin Miami Beachilla, joka on pitkä "saarikaistale" ite Miamin ja Atlantin valtameren välissä. South Beach luonnollisesti sijaitsee Miami Beachin eteläosassa, jossa myökin majoituimme sekä elelimme. Eteläosaan sijoittuu muutenkin Miami Vicesta ja monista leffoista tutut Art Deco talot sekä miamin pimppirallin ykköskatu eli Ocean Drive. Julkista liikennettä ei Miamissa oikein ole paikallista bussilenkkiä lukuunottamatta, joten jos oikein kovasti meinaa olla liikkeessä isommalla säteellä niin vuokra-auto taitaa olla ainoa fiksu vaihtoehto. Meillä menohalut rajoittuivat sen verran pieniksi, että tarpeen täyttivät hotellin respasta varatut kohtuuhintaiset "reissupaketit" sinne sun tänne.  

Everglades. James Bondistakin tuttu suoalue (oikeasti siis joki) on melkeinpä pakollinen paikka tutustua ilmaveneilyyn, alligaattoreihin sekä kaikenmaailman myrkyllisiin eläimiin. 50 $ hintaan per lärvi pääsee bussikyydillä Miamin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan (on varmaan muitakin paikkoja) Everglades Safari Parkiin, jossa harjoitetaan kaikenmoista suoaktiviteettia. Miamiinkin olisi myyty jonkinmoista passia, mutta itse ei tullut sen enempiä tutustuttua moiseen koska ajatuksena ei ollut sinkoilla ison omenan tapaan paikasta toiseen koko viikkoa ja muutoinkin Key Westit ja Orlandon keikat olisivat vaatineet ihan liikaa aikaa pelkkään matkustamiseen. Alligaattorit siistejä!

Veneily. NYC:ssa kun katteltiin paikkoja bussilla, niin Miamissa homman voi hoitaa veneellä... Tosin itse napattiin eräs kaunis päivä paikalliselta sightseeing firmalta paketti, jossa alkupäivä pörrättiin pikkubussilla ympäri Miamin aluetta kiertäen Pikku Havanat, coral Gablesit, Coconut Grovet ja muut kaupunginosat ja bussittelun jälkeen ajeltiin ympäri Biscayne bayta pienellä laivalla ihmettelemässä rikkaiden ja kuuluisuuksien asumuksia ja muutakin ympäristöä. Keikka kustansi bouttiaralla 40-50 $ per lärvä ja kannattaa varautua melkoisella aksentilla popottavaan oppaaseen. Yllä fotoloissa seinämaalauksia Pikku Havanasta ja Miami Heatin kotiareena keskustasta.

Reissaamisen ajankohta varsinkin Miamiin ja vissiin Floridaan yleensä kannattaa kiinnittää pikkasen huomiota, koska juurikin näihin aikoihin loppukesestä alkaa noilla leveysasteilla hurrikaanikausi ja lomasta saattaakin tulla seikkailu. Meidän reissulla jo heinäkuun puolenvälin aikaan saatiin seurata myräköiden syntymistä telkkarista ja New Yorkista lennettäessä Miamiin lentomme olikin rutkasti myöhässä rajujen ukkosmyrskyjen takia. New Yorkissa sen sijaan heinäkuu taitaa olla joka kesä melko kuumaa ja kosteaa, joten viileempää hamuavien kannaattaakin reissunsa suunnitella alkukesään tms. Koko 2 viikkoisen reissun aikana ei lämpömittari tainnut kertaakaan painua edes yöaikaan alle 30 celsiuksen - eli tarkeni.

AMERIIKASSA jumala pelastaa ja kaikki on suurta - sinne siis. Uudelle mantereelle pitänee kylä vielä joku päivä palata ja olisihan se siistiä päästä sitä kuuluisaa putikkaakin pöllyyttämään.